Mielitekoja

Erittäin korkea motivaatio ei näköjään poista kuitenkaan mielitekoja! Ei poista ei, vaikka vielä eilen niin luulin.

Olimme eilen kyläilemässä tätini luona, ja vaikka kahvipöytä notkui rakastamiani herkkuja (leipää, meetvurstia, savujuustoa, mutakakkua ym ym.), ei minun tehnyt yhtään pahaa istua siinä tarjottavien äärellä hörppien kahvia mustana. Siinä katsellessani toisten herkuttelua, ei edes vesi herahtanut kielelle. Selvisin siis kyläilyreissusta kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoisesti. 

No, mutta entäs tämä päivä. Voi apua! Mieliteot ovat olleet valtavia. Kävin kaupassa ja haikaillen kuolasin munkkeja, juustoja, leipiä, pakastepizzoja, suklaata ja vaikka mitä muuta. Olen monta kertaa päivän aikana yllättänyt itseni miettimästä ,vesi kielellä, kuinka ihanaa olisi syödä pizzaa tai hampurilaisia. Myöhemmin iltapäivällä appivanhemmat tulivat kahville, eikä tällä kertaa ollut helppo katsella vierässä kun toiset söivät kahvin kanssa suklaakonvehteja ja Pullavan voisilmäpitkoa. Söin oman välipalani, mustikkarahkan, siinä samalla, mutta eihän se toki suklaalta maistunut. 

Päivä kuitenkin kohta pulkassa enkä mihinkään ole ratkennut, hyvä minä! Motivaatio on niin korkealla, että en pistäisi mitään kiellettyä suuhuni, en vaikka kuinka tekisi mieli. Onneksi tein tänään ihan superherkullisia täytettyjä paprikoita ja välipalan kanssa oli itse paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä, ne pelastivat paljon :)

Huomenna taas uusi päivä, ja toivottavasti herkut eivät pyörisi mielessä näin paljon. 

Herkullisia täytettyjä paprikoita ja kukkakaalia